FIJulkilausuma

Kansainvälisen naistenpäivän 2021 julkilausuma

Naisen käsi katkaisee ketjun, jonka lenkit muuttuvat lentäviksi linnuiksi, ja mimosan oksa

Me Together Platformissa vetoamme kaikkiin valtioihin ja asianomaisiin tahoihin eri puolilla maailmaa:
on ryhdyttävä pikaisesti toimiin naisiin kohdistuvan sukupuoleen perustuvan väkivallan ja erityisesti
perheväkivallan torjumiseksi. Naisten syrjintä ja sukupuoleen perustuva väkivalta
voidaan kitkeä vain, jos kaikki päättäjät sitoutuvat asiaan ja nostavat sen
kiireellisten asioiden listalleen. Koska naisiin kohdistuva väkivalta on lisääntynyt
covid-19-pandemian aikana dramaattisesti, sen ehkäisemisen on kuljettava käsi kädessä
taudin torjunnan kanssa.
Kuluneen vuoden aikana on käynyt selväksi, että eriarvoisuus on koetellut naisia ja tyttöjä suhteettoman paljon:
pandemia on syventänyt jo olemassa olleita kuiluja ja pahentanut sukupuoleen perustuvaa
syrjintää ja väkivaltaa. ”Kodista” on tullut monelle naiselle ja lapselle pelottava paikka,
ja tämän on loputtava heti.
Turkissa tilanne on viime vuosina vajonnut ennennäkemättömän alas:
naiset on nostettu esiin vain symbolien kantajina, eivätkä
viranomaiset ole suojelleet heitä.
Maan karvas totuus on, että naisiin kohdistuva väkivalta jää laajalti rankaisematta.
Pelkästään vuonna 2020 miehet tappoivat Turkissa 300 naista, ja lisäksi
171 naista kuoli varsin epäilyttävissä olosuhteissa. Taloudellisista syistä tapettiin
22 naista, ja 96 naista murhattiin, koska he olivat tehneet omaa elämäänsä koskevia päätöksiä:
hakeneet avioeroa, kieltäytyneet avioliitosta tai torjuneet suhteen.
Naisiin kohdistuvan väkivallan sydäntä särkevä todellisuus näkyy
luvuissa:
· 4 naista kymmenestä kokee fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa;
· 3 naista kymmenestä pakotetaan naimisiin ennen 18 vuoden ikää;
· 48 % alaikäisinä naimisiin pakotetuista tytöistä kokee fyysistä
väkivaltaa;
· Turkissa kolmannes tytöistä ei pääse kouluun, koska perhe estää sen;
· Turkissa 11 % naisista ei saa käydä töissä, koska perhe estää sen;
· Väkivaltaa kokeneista naisista enintään 10 % hakee apua
joltakin taholta;
· 90 % ihmiskaupan uhreista on naisia.
Naisiin kohdistuva väkivalta ja naisten oikeuksien loukkaukset kytkeytyvät nykyisen hallituksen
politiikkaan, joka pyrkii sulkemaan naiset yksityiselämän piiriin ja takaa naisiin kohdistuvan väkivallan tekijöille
rankaisemattomuuden. Sukupuolikysymyksissä AKP:n hallitus ja sen kiistaton
johtaja, presidentti Erdoğan, ovat toimineet äärimmäisen epäjohdonmukaisesti. Uudistusmielisinä
aikoinaan juuri he isännöivät tilaisuutta, jossa naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista
koskeva Istanbulin sopimus avattiin allekirjoitettavaksi, mutta nyt juuri he
käytännössä murentavat sopimusta ja kampanjoivat sitä vastaan.
Sortavan konservatisminsa mukaisesti AKP:n hallitus harjoittaa naisten oikeuksia rajoittavaa politiikkaa,
ja parhaillaan se pohtii eroa Istanbulin sopimuksesta, jonka allekirjoitustilaisuuden se itse isännöi ja jonka
ensimmäinen allekirjoittaja se oli. On surullista nähdä, miten innokkaasti hallitus
tuo naisvihamielisiä ajatuksia poliittiseen keskusteluun. On sanomattakin selvää,
että Turkin ero sopimuksesta johtaisi tuhoisiin seurauksiin miljoonille naisille ja tytöille
sekä järjestöille, jotka antavat elintärkeää tukea seksuaalisesta väkivallasta ja perheväkivallasta
selviytyneille.
Naisten oikeuksia yleisesti rajoittavan linjansa lisäksi AKP:n hallitus on viime vuosina
ottanut kohteekseen tietyn naisryhmän. Kun presidentti Erdoğan kääntyi Gülen-liikettä vastaan,
koska se ei suostunut kumartamaan hänen henkilökohtaista ja itsevaltaista valtaansa,
liikkeeseen yhdistetyt naiset joutuivat kärsimään valtavasti. Näitä naisia
pitäisi kiittää heidän suuresta panoksestaan liikkeen rauhantyöhön, koulutukseen ja
sosiaaliseen avustustyöhön, jota he tekivät täysin laillisin keinoin. Sen sijaan
Erdoğanin hallinto leimasi villissä mielikuvituksessaan heidät kaikki, satojatuhansia naisia, rikollisiksi
ja ryhtyi hävittämään heitä yhteiskunnallisena ryhmänä.
Kymmeniätuhansia näistä naisista on vangittu oloihin, joiden tarkoitus on murtaa ihmisarvo,
ja monet heistä ovat joutuneet synnyttämään vankilassa ja kasvattamaan vauvansa siellä.
Monet naiset myös pidätettiin, kun he menivät sairaalaan synnyttämään,
ja heidät vietiin pois vastasyntyneiden vauvojensa kanssa. Poliisit
tekivät heille riisuntatarkastuksia, he joutuivat fyysisen ja henkisen kaltoinkohtelun kohteiksi,
ja heitä uhattiin raiskauksella. Tämän epäinhimillisen kohtelun tuhoisat jäljet
seuraavat useimpia näistä naisista koko heidän elämänsä.
Ne, joita ei ole pidätetty, elävät avovankilaksi muutetussa maassa
mielivaltaisen pidätyksen pelossa. Kaikkiaan 23 194 korkeasti koulutettua naista
erotettiin työstään ja leimattiin naurettavalla terrorismisyytteellä. Nämä naiset
menettivät taloudellisen riippumattomuutensa, ja noin 140 heistä menehtyi,
koska he eivät kestäneet Turkin hallituksen järjestelmällistä sortoa.
Tuomitsemme avoimesti ja yksiselitteisesti presidentti Erdoğanin itsevaltaisen ja korruptoituneen
hallituksen julmuudet, joihin se syyllistyy pysyäkseen vallassa. Tuomitsemme myös ne,
jotka ovat hyväksyneet naisiin kohdistuvat raakuudet erityisesti Turkissa, Syyriassa, Irakissa ja
Afganistanissa sekä Luoteis-Kiinan Xinjiangin uiguurien autonomisella alueella
eräänlaisen ”pahuuden arkipäiväisyyden” hengessä.

Rikomme hiljaisuuden suojellaksemme toisiamme ja elääksemme ihmisarvoista elämää!
Emme alistu sortoon emmekä hyväksy naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kohtalonamme.
Nykyisten ja tulevien sukupolvien vuoksi emme anna asian olla.
Rikomme hiljaisuuden.

Tämä sivu on saatavilla kielillä

Kaikki: Uutiset